36 – Daavid pyytää anteeksi

Lisää suosikiksi

Onko sinun helppo vai vaikea myöntää virheitäsi?

2. Sam. 12:1–13

1. Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: "Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. 2. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, 3. mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. 4. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian." 5. Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: "Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. 6. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä." 7. Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. 8. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. 9. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.' 11. Herra sanoo näin: 'Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää. 12. Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.'" 13. Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.




Pohdintaa ja taustatietoa

Kun joku osoittaa sormella virheitäni, ei ole helppo myöntää, että hän on oikeassa. Paljon helpommin löydän syyn jostain muusta ihmisestä tai olosuhteista. Daavidia osoitti itse Jumalan sormi: Jumala puhui hänelle Natanin kautta kertomalla vertauksen kahdesta miehestä ja lampaista. Tuo vertaus ei ollut Daavidille kaukainen – olihan hän itsekin ollut vaatimaton paimenpoika vuosien ajan. Hän pystyi siis hyvin samastumaan köyhään lampaanomistajaan. Ja nyt hän kuitenkin oli toiminut samoin kuin kertomuksen itsekäs rikas mies!

Natanillekaan ei varmasti ollut kovin helppoa kertoa Jumalalta saamaansa viestiä. Jos Daavid ei olisikaan tunnustanut syntiään ja myöntänyt Natanin sanomaa todeksi, tälle olisi voinut käydä huonosti. Mutta oikea profeetta kuitenkin välittää aina Jumalan sanoman, oli se kuinka hankalaa kuunneltavaa hyvänsä.

Daavid tunnusti syntinsä ja sai Jumalalta anteeksi. Hänen omatuntonsa oli puhdas. Mutta hänenkin synneillään oli seuraus, kuten aina. Siksi emme voi ajatella, että synneillämme ei ole väliä, koska Jumala antaa ne joka tapauksessa anteeksi. Jumala suhtautuu syntiin äärimmäisen vakavasti, vaikka hän aina antaakin synnit anteeksi sille, joka niitä anteeksi pyytää. Hän itse maksoi synneistämme kalliin hinnan ristillä.

Anu Vuola
raamattutyön koordinaattori


Kirjoita muistiinpanoja


Mieti:

Onko sinulla mielessäsi syntejä, joita et ole pyytänyt Jumalalta anteeksi? Rukoile ja tunnusta ne Jumalalle – ja ota vastaan hänen anteeksiantonsa!


Raamatturyhmälle