33 – Daavid ja Goljat

Lisää suosikiksi

Jos Jumala on puolellasi, kuka voi vastustaa sinua?

1. Sam. 17:32–50

2. Daavid sanoi Saulille: "Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa." 33. Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti." 34. Mutta Daavid vastasi: "Minä, sinun palvelijasi, olen paimentanut isäni lampaita. Kun leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumastani, 35. minä lähdin sen perään ja löin sitä ja tempasin lampaan sen kidasta. Kun se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta ja hakkasin sen hengiltä. 36. Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä." 37. Daavid sanoi vielä: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!" 38. Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. 39. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään. 40. Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. 41. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. 42. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. 43. Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen 44. ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!" 45. Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. 46. Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala, 47. ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." 48. Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, 49. pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. 50. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.




Pohdintaa ja taustatietoa

Daavidin ja Goljatin kaksintaistelu on yksi Raamatun tunnetuimpia kertomuksia. Se kertoo ennen kaikkea Jumalan voimasta, mutta myös sisarkateudesta, oikeanlaisesta suuttumisesta ja omiin taitoihin ja Jumalaan luottamisesta.

Daavid oli selvästikin ”ikuinen pikkuveli” – isommat veljet eivät häntä paljon arvostaneet. He halveksivat kovin sanoin Daavidin halukkuutta taistella Goljatia vastaan. Heidän mielestään Daavidin tehtävä oli vain lammasten paimentaminen. Ehkäpä isotveljet olivat myös kateellisia siitä, että Daavid oli päässyt muusikoksi kuningas Saulin hoviin.

Daavidia suututti veljien vähättely ja hän kääntyikin suoraan kuninkaan puoleen. Suuttumus vain lisääntyi, kun Daavid kuuli, miten Goljat pilkkasi Jumalaa. Suuttumus antoi Daavidille voimaa käydä taisteluun. Daavid oli oppinut lampaita paimentaessaan luottamaan Jumalaan villipetojenkin uhatessa. Hän oli varmasti lingonnut kiviä satoja kertoja aikansa kuluksi. Lähtiessään taisteluun Goljatia vastaan Daavid otti käyttöönsä oman elämänkokemuksensa myötä tulleet taidot sen sijaan, että olisi käyttänyt vakuuttavan näköistä kuninkaallista haarniskaa (j. 38,39). Luottamuksellaan Jumalaan ja paimenen taidoillaan Daavid voitti vastustajansa.

Meillä kaikilla on taitoja, joilla voi palvella Jumalaa. Vaatimattomankin tuntuisia taitoja voi kehittää Jumalan kunniaksi. Tämä asenne opettaa myös kunnioittamaan ja arvostamaan toisten taitoja ja lahjoja.

Anu Vuola
raamattutyön koordinaattori


Kirjoita muistiinpanoja


Mieti:

Puhu mieluummin haasteillesi Jumalan suuruudesta kuin Jumalalle haasteittesi suuruudesta!