20 – Meren poikki

Lisää suosikiksi

Millaisia johtajia sinä kunnioitat?

2. Moos. 14:15–29

15. Herra sanoi Moosekselle: "Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. 16. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. 17. Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. 18. Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra." 19. Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, 20. niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan. 21. Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, 22. ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. 23. Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat israelilaisten perässä keskelle merta. 24. Mutta aamuyöstä Herra katsoi tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. 25. Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: "Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!" 26. Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle." 27. Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. 28. Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. 29. Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin puolellaan.




Pohdintaa ja taustatietoa

Israelilaiset olivat päässeet vihdoin lähtemään Mooseksen johdolla pois Egyptistä. Kuitenkin heti alkumatkasta alkoivat suuret vaikeudet. Edessä oli meri ja takana sotajoukko, jonka farao oli kuin olikin lähettänyt israelilaisten perään. Oltiin siis täydellisessä pattitilanteessa.

Mooses oli jo oppinut, että mahdottomilta tuntuvina hetkinä piti huutaa Jumalaa avuksi. Nyt Jumala opetti seuraavan asian: Mooseksen piti luottaa myös itseensä kansansa johtajana ja kansan piti oppia luottamaan johtajaansa - koko pitkä matka luvattuun maahan ei muuten onnistuisi ollenkaan. Ei olekaan sattumaa, että tämä suuri ihme ja sen kautta saatu opetus tapahtui aivan matkan alussa.

Pilvi esti egyptiläisiä saavuttamasta israelilaisia ja lopulta kulkuesteenä ollut meri aukesi näiden edessä – sulkeutuakseen ja hukuttaakseen takana seuraavan Egyptin armeijan. Jumalan käsi puuttui asioiden kulkuun ihmeellisellä tavalla.

Anu Vuola
raamattutyön koordinaattori


Kirjoita muistiinpanoja


Mieti:

Oletko itse ollut joskus pattitilanteessa? Mihin tai keneen silloin turvauduit?