14 – Juhlallinen lupaus

Lisää suosikiksi

Kenen takia sinä olisit valmis kärsimään?

1. Moos. 43:1–14

1. Nälänhätä oli Kanaaninmaassa kova. 2. Kun Egyptistä tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi pojilleen: "Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää." 3. Juuda vastasi: "Se mies antoi meille ankaran määräyksen, ettemme saa astua hänen eteensä, ellei veljemme ole mukanamme. 4. Me lähdemme kyllä Egyptiin ostamaan sinulle syötävää, jos annat veljemme tulla mukaan, 5. mutta jos et aio päästää häntä, me emme lähde sinne, sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.'" 6. Isä sanoi: "Miksi te onnettomat menitte kertomaan hänelle, että teillä on vielä yksi veli?" 7. He vastasivat: "Se mies uteli kaikenlaista meistä ja suvustamme ja kysyi: 'Vieläkö isänne elää? Onko teillä vielä muita veljiä?' Me kerroimme hänelle niin kuin asiat ovat. Mistä me saatoimme tietää, että hän käskisi meidän viedä sinne Benjaminin?" 8. Juuda sanoi isälleen Israelille: "Päästä poika minun mukaani, niin me lähdemme matkaan. Vain sillä tavoin me voimme kaikki pysyä hengissä, me sekä vaimomme ja lapsemme. 9. Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen. 10. Jollemme olisi näin vitkastelleet, olisimme ehtineet käydä siellä jo kaksikin kertaa." 11. Heidän isänsä Israel sanoi: "Tehkää sitten niin, mutta ottakaa säkkeihinne tämän maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasipähkinöitä ja manteleita. 12. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä hopeaa, niin että voitte palauttaa sen hopean, joka oli pantu säkkienne suulle. Ehkä se oli joutunut sinne vahingossa. 13. Ottakaa siis veljenne mukaan ja menkää takaisin. 14. Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin."




Pohdintaa ja taustatietoa

Ruoka oli jälleen loppunut ja edessä oli väistämättä nälkäkuolema – ellei taas kerran lähdettäisi Egyptiin ruokaostoksille. Tällä kertaa lähteminen oli vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Joosef, jota veljet eivät olleet tunnistaneet, oli vaatinut, että myös Benjaminin piti lähteä seuraavalla kerralla mukaan. Benjamin oli Joosefin ainoa täysveli, Jaakobin lempivaimon Raakelin poika. Benjamin oli varmaankin perinyt Joosefin suosikkiaseman sen jälkeen kun tämä oli kadonnut. Jaakob pelkäsi kuollakseen, että nyt Benjaminille kävisi samoin kuin Joosefille aikanaan.

Juuda, joka oli aikanaan estänyt Joosefin tappamisen, otti nyt vastuun Benjaminista. Jaakob pakotettiin luopumaan lempipojastaan, jotta perhe saisi mahdollisuuden välttää nälkäkuoleman. Kaikki joutuivat uhrautumaan omalla tavallaan.

Sanotaan, että jos ei luovu mistään, ei voi myöskään saada mitään. Joskus on pakko luopua jostain itselle tärkeästä jonkun toisen – ihmisen tai asian – takia. Jaakob otti riskin luopua rakkaasta pojastaan, Juuda vapaudestaan. Jumala on kuitenkin luopumisenkin hetkessä mukana, ja hän voi korvata kaikki menetykset moninkertaisesti. Jumala itse tietää, mitä on luopuminen: hän antoi oman poikansa Jeesuksen kuolla ristillä. Mutta sekin menetys kääntyi täydelliseksi voitoksi. Jeesus voitti kuoleman ja hankki ihmisille pääsyn ikuiseen elämään.

Anu Vuola
raamattutyön koordinaattori


Kirjoita muistiinpanoja


Mieti:

Millaisista asioista olet joutunut luopumaan? Millä tavalla Jumala on ollut niissä tilanteissa mukana?