10 – Jälleennäkemisen riemu

Lisää suosikiksi

Oletko valmis sopimaan riidat?

1. Moos. 33:1–11

1. Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Esaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille heidän lapsensa. 2. Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, Lean ja hänen lapsensa heidän taakseen ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. 3. Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohden polvistuen ja kumartaen välillä seitsemän kertaa maahan saakka. 4. Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät. 5. Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, hän kysyi: "Keitä ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob vastasi: "Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi." 6. Sitten orjattaret astuivat lähemmäksi lapsineen ja kumarsivat maahan saakka. 7. Myös Lea ja hänen lapsensa lähestyivät ja kumarsivat maahan, ja viimeisinä astuivat esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka. 8. Esau kysyi: "Mitä oikein olivat ne miehet ja laumat, jotka jo kohtasin?" Jaakob vastasi: "Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, että ottaisit minut suopeasti vastaan." 9. Esau sanoi: "Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pidä vain omasi, veljeni." 10. Mutta Jaakob sanoi: "Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen. 11. Ota siis tämä lahja, jonka olen tuonut sinulle, sillä Jumala on ollut minulle hyvä ja minulla on nyt kaikkea." Ja Jaakob taivutteli Esauta ja sai hänet ottamaan lahjan.




Pohdintaa ja taustatietoa

Jaakobin ja Eesaun myrskyisästä erosta oli kulunut jo vuosia. Valehtelun ja kostonhalun aiheuttamaa riitaa ei ollut sovittu. Rikkoutunut veljessuhde oli varmasti hiertänyt kummankin mieltä kaikki nuo vuodet.

Nyt oli aika katsoa totuutta silmiin. Jaakob tuli veljeään vastaan hyvin nöyränä. Samalla hän pelkäsi Eesaun hyökkäystä ja turvasi rakkaimman vaimonsa Rebekan ja tämän pojan Joosefin jättämällä heidät palvelijoiden ja muun perheväen taakse.

Yllättäen Eesau ei osoittanut minkäänlaista vihaa, vaan riensi avosylin veljeään vastaan. Menneet voitiin unohtaa. Jumala oli vaikuttanut Eesaun sydämessä anteeksiannon ja antanut Jaakobille rohkeuden kohdata veljensä. Myös aika oli tehnyt tehtävänsä ja lauhduttanut mieliä. Jaakob oli valmis maksamaan Eesaulle korvausta teoistaan. Lopulta sovinnon aiheutti kuitenkin itse Jumala, joka ei taaskaan pettänyt lupaustaan: hänen siunauksensa ei väistynyt Jaakobin perheen päältä ja se sai taas jatkaa elämäänsä luvatussa maassa.

Anu Vuola
raamattutyön koordinaattori


Kirjoita muistiinpanoja


Mieti:

Onko sinulla tulehtuneita ihmissuhteita? Millä tavalla Jumala voisi vaikuttaa niihin?